Naisiin samaistuvat naiset, naisrakkaus ja miesviha

Vaikka radikaalilesboilla on suunnilleen sama käsitys käsitteestä lesboudesta seksuaalisena ilmiönä, käyttävät miehet tätä käsitettä aivan toiseen tarkoitukseen:

“Lesbo on sana, leima, jolla nainen pidetään kurissa. Kun nainen kuulee tämän sanan heitettynä häntä kohtaan, hän tietää, että hän on rikkoo sääntöjä.” Käsitettä lesbo käytetään siis naisista merkitsemään naisen sukupuoliroolin rajoja ja se nainen, joka alkaa ajattelemaan ja toimimaan feministisesti, voi joutua tämän hirvittävän loukkauksen kohteeksi. Tämä loukkaus on miesten ase. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa ei itsenäistä naista voi käsittää naisena – hänen täytyy olla sen sijaan lesbo. Lesboja ei käsitetä ”oikeina naisina”. Radikaalilesbojen lopullisen analyysin mukaan tässä yhteiskunnassa koko naiseuden ydin on olla jotain, jota miehet nussivat.

Radikaalilesbot toivat mukanaan uuden käsitteen “miehiin samaistunut”, jolla tarkoitetaan naista, joka on älyllisesti ja tunteellisesti riippuvainen miehistä ja miesten ideoista ja ei voi toimia itsenäisesti ilman niitä. ”—olemme sisäistäneet miesten kulttuurin määritelmän itsestämme, joka ei ole meitä varten, vaan palvellaksemme, huoltaaksemme ja miellyttääksemme miestä. –tätä nimitetään naisellisuudeksi tai ”oikeana naisena olemiseksi”

Tämä sisäistetty, pakotettu miehiin samaistuminen johtaa itsevihaan ja naisten naisvihaan toisia naisia kohtaan.

 

”Naiset vihaavat itseään ja toisia naisia. He yrittävät paeta samaistumalla sortajaansa, elämään heidän kauttaan, hankkimaan statusta ja identiteetin miehen egon kautta-- -- eikä samaistumalla muihin ”tyhjiin astioihin”, niin kuin he itse-- -- jotka heijastavat heidän omaa sortoaan.

 

Vuonna 1970 lesbous käsitettiin vain vaihtoehtona seksille miesten kanssa. Mutta tämä vain asettaa jälleen miehen ajatuksen keskiöön. Se palauttaa lesbolaisuuden vain seksuaaliseksi kysymykseksi, joka on seksististä, ja joka vain kuvittelee lesbolaisuuden vain negatiiviseksi reaktioksi miehiin. Tämä ajattelutapa on yhtä miehiin samaistuva kuin mikä muu ei-feministinen ideologia radikaalilesbojen mukaan.

 

Heidän ratkaisu tähän naisten itsevihan ongelmaan on yhtä yksikertainen kuin radikaali. Naisten tulee suhtautumalla toisiinsa ja arvostamalla toisiaan naisina luoda uusi kuva itsestään ja ryhmäidentiteetti, jonka tulisi olla tunteenuomaisesti, poliittisesti ja seksuaalisesti riippumaton miehistä. Tämä vallankumouksellinen tietoisuus on lähde kaikella aktivismille ja: Naisliike, joka ei kyseenalaista ja lopeta heteroseksuaalisuuden harjoittamista, joka sitoo naiset yksitellen suhteisiin heidän sortajiensa kanssa, on tuomittu epäonnistumaan. ”Energiamme on suunnattava siskojamme kohtaan, ei sortajiamme kohtaan.” Kaikki naiset, jotka tuntevat ensisijaista lojaalisuutta miehiä kohtaa heteroseksuaalisuutensa kautta, tämän argumentin mukaan vetävät energiaa pois naisliikkeestä tukemalla ja olemalla solidaarisia miesten kanssa naisten sijasta.

 

Pääosa artikkelista kantaa nimiä “Lesbolaisuus ja miesten vihaaminen” ja määrittelee miesten vihaamisen perustavaa laatua olevaksi tekijäksi lesbofeminismissä. Tämä on tarpeellista, kun ajatellaan miten miehet vihaavat ja raiskaavat ja tappavat naisia joka päivä. Monet varhaiset radikaalifeministit Shellyn lisäksi puhuivat miesvihan puolesta, esimerkiksi aktivisti Pamela Kearon ja kirjailija Joanna Russ. Shelly argumentoi sitä ajatusta vastaan, että naisten tehtävänä on opettaa miehiä rakastamaan, koska se olisi sama kuin ”saarnaisi Vietkongille pasifismia”. Miehet vian käyttäisivät rakkautta hyväkseen omiin tarkoituksiinsa.

 

Miehet eivät rakasta naisia, vaan miehet vihaavat naisia. Tämä tosiasia kätketään naisilta massiivisen heteroseksuaalisen propagandavyöryn avulla, joka välittää naisille viestin, että meidän tulee rakastaa miehiä.

 

Radikaalilesbojen tavoin Shelly ajattelee että naisliikkeen äärimmäinen tavoite tulee olla, että naiset tulevat tunteen tasolla riippumattomiksi miehistä ja kääntyvät suhteissaan toisiin naisiin sekä rakkaudessa että toveruudessa.

 

Vasta kun naiset ovat lopettaneet pelkäämästä lesbolaisuutta, ja ovat lopettaneet pelkäämästä miesten vihaamisen seurauksia, naiset saavat vapautensa.

 

Lesbous ja miesviha ovat näin toisistaan riippuvaisia tämän poliittisen näkemyksen mukaan – naisrakkaus edellyttää miesten vihaamista, niin kuin miesten vihaaminen edellyttää naisrakkautta. Koska naiset lähtevät siitä, että rakkaus mieheen on normi, keskittyy Shelly eniten siihen, miten miesviha voi johtaa naisrakkauteen ja feministiseen naisten solidaarisuuteen ja tämä vapauttaa naiset tunneriippuvuudesta miehiin, ja siten miesviha tulee ensin.

 

 

 

Seuraava

Aloitussivu