Ti-Grace Atkinson

 

Ti-Grace Atkinson on radikaalifeminismin ensimmäisiä ja perustavia teoreetikkoja. Hän ei ole ilmoittanut koskaan julkisesti olevansa lesbo, mutta kylläkin poliittinen lesbo, eli nainen, joka ei makaa miesten kanssa.

Atkinsson loi kuuluisan lauseen: “Feminismi on teoria, mutta lesbous on käytäntö”.

 

Atkinsson oli ensimmäinen feministi joka kritisoi heteroseksuaalisuutta patriarkaalisen järjestelmän perustana. Hän kohdisti kritiikkinsä rakkauteen, sellaisena kun sitä harjoitettiin, tunnettiin ja käytettiin patriarkaatin sisällä, ja hän kuvailee rakkauden ”psykopatologiana” joka pitää yllä miehen ylivaltaa suhteessa naiseen, koska naisen on vaikeaa taistella niitä miehiä vastaan, joita hän rakastaa. Rakkaus miehiin estää naisia tulemasta feministeiksi.

 

Atkinsonin analyysin mukaan on olemassa kaksi lesbouden muotoa, elintapa ja poliittinen strategia. Ensimmäinen on hänen mukaansa suoraan vastavallankumouksellinen, kun taas toinen tekee mahdolliseksi luoda vallankumouksellinen ydinjoukko, eli naisliikkeen teoreettinen ja strateginen keihäänkärki. Lesbouteen ensi sijassa seksuaalisuuden kautta määriteltynä elämäntapana Atkinson kohdistaa vakavan kritiikin: se perustuu samaan ennakko-oletukseen ja kaavioon, kuin miesten harjoittama sorto, nimittäin ”dymaamiseen seksuaaliseen yhdyntään” – identiteettiin, joka perustuu seksuaalisuuteen.

 

Seksi on vallan väline, jolla miehet alistavat naisia

Se, mikä seksissä erotisoidaan, on ero sukupuolten välillä, ja tämä ero on valtaero, hierarkia.

Lesbot harjoittavat tätä samaa asiaa, kuin miehet, vaikka kyseessä onkin kaksi naista.

Atkinssonin poliittisien lesbon määritelmä:

Lesbous on feministis-strateginen ilmiö, ensi sijassa poliittisen solidaarisuuden ilmentymä, ei seksin ilmentymä. Naiset, jotka harjoittavat seksiä miesten kanssa ja jotka ovat naimisissa miesten kanssa, eivät ole lesboja poliittisessa merkityksessä, vaan vihollisen yhteystoimintamiehiä. Kun taas naiset, jotka eivät harjoita seksiä miesten kanssa ja ovat mukana naisliikkeessä, ovat lesboja poliittisessa merkityksessä.

Lesbot ovat feminismille sama, mitä Kommunistinen puolue oli ammattiyhdistysliikkeelle. Taktisesti, kaikkien feministien pitää taistella kuolemaansa asti lesbouden puolesta lesbouden strategisen tärkeyden vuoksi.

Atkinson myös toteaa, että jos feminismin vastustajat voivat jollain tavalla eristää lesbouden poliittisena ilmiönä feminismistä kokonaisuutena, feminismi tulee epäonnistumaan, joutumaan miesten käsiin, ja vesittymään merkityksettömäksi.

 

Seuraava

Aloitussivu